Suku

Suku

lauantai 22. syyskuuta 2012

Kisailua

15.9. käytiin Romeon kanssa kisaamassa kolme agilityrataa Liedossa ATT:n kisoissa. Ekalta radalta otettiin hylly, mutta ko. radalta jäi kuitenkin paljon hyviä juttuja käteen. Puomi-putki- erottelu toimi älyhyvin ja luotettavasti kovastakin vauhdista, tehtiin onnistunut viskileikkaus, valssi ajoittui hyvin heti keppien päähän eikä yksikään rima tippunut! Harmittamaan jäi puomin alastulokontaktin hyppääminen (jo toinen kerta kisoissa!) ja sorruin taas jäämään ihailemaan, miten hienosti Romeo kääntyi viskileikkauksella, jolloin olin myöhässä työntämässä sitä takaakiertoon ja hyppäsi esteen edestä... Miksi pitää ihailla?

Toisella radalla tehtiin minun mielestäni nollaa ja hyvällä fiiliksellä, kunnes maalissa sain kuulla, että 4 hyppy oli jäänyt välistä, kun Romeo oli vaan paahtanut minun perässäni siitä ohi. Hups... Ei mitään hajua koko ohituksesta. Niin pitikö sitä koiraa katsoakin radalla vai? Noh, hyvä fiilis jäi muuten koko radasta eikä koira ainakaan huomannut virhettä ja minulla pysyi nuppi koossa. :o) Tälläkään radalla ei yhtään rimaa tippunut!

Kolmas agirata tsempattiin, joskin lopussa Romeo pääsi vähän lipeämään käsistä, mutta ei onneksi väärälle esteelle asti. Aikaa tähän kului toki, mutta nollalla tultiin maaliin ja oltiin kolmansia. Koska osallistujia oli niin vähän, olisi valioituminen vaatinut voiton.

Uskallan ehkä tähän kirjoittaa, että kovasti ainakin tavoittelemme valioitumista tänä vuonna. Katsotaan miten paljon ehditään kisaamaan ja miten paljon raaskin kisata. Jos ei tule tänä vuonna niin ei sitten, mutta siihen pyritään.

Romeon poika Reima oli myös kisaamassa. Hauska, nopea ja iloinen tyyppi!


Pari kuvaa viimeisestä radasta. Videota ei ole; koitetaan korjata se asia ensi kisoissa.


Andis kuumana


Rambo pääsi turkistaan jo ennen Ruotsin reissuun lähtöä ja reippaana ajelin sitten turjakkeet siihen perään. Kyllä kelpaa nyt rallitella syksyn kurakelit nakupelleinä! Romeo raukka tosin sai taas korvanlehtensä päistä auki, kun ravistelee aina ajelun jälkeen niin kovasti. Lisäksi ilman turkin antamaa suojaa oli Romeolla kroppa naarmuilla ja etujalan yläanturan vieressä pieni reikä, kun liukasteli kalliolla sateen jälkeen Riian perässä juostessaan. Onneksi ei käynyt pahasti, mutta kipeää teki varmasti, kun ei ollut mitään pehmentämässä kaatumista.

 Romeo ja keesi



Töttöröt




Ärsyttävää...

Mä haluun...

Voisinko saada...

Jos vähän voisin...

Kokeilisin vaan...

N Y T ...

 Nyt!

Tuhma tyttö


Ilkeitä asioita
sä teet, sä teet
sun rakkaille kalusteille
ilkeitä asioita
sä teet, sä teet
sun parhaille kalusteille













Siis enhän minä... Vahinko. Ups. Sori.

Ruotsin matkaajat


Ruotsin näyttelyreissumme starttasi Ikean pihalta klo. 4.00 torstaina 31.8. Bussiin lastattiin kevythäkki, tuoli, oma laukku, koirien laukku, metallihäkki, kaksi väsynyttä vesikoiraa ja yksi väsynyt emäntä. Bussi oli täynnä vieraita ihmisiä ja koiria, mutta eipä kauaakaan, kun koiraporukassa löytyi taas yhteinen sävel ja uusia kavereita saatiin. Varsinkin takapenkillä oli tunnelmaa. :o)


Ikean pihalta matka jatkui muutaman stopin kautta Turkuun, josta laivalla seilasimme n. 12 tunnin verran Tukholmaan. Matkalla teimme ostoksia, koisasimme hytissä ja kävimme syömässä. Laivamatkan haastavin osa taisi olla pienen vesikoiratytön yrittää likistää se vaivainen pikkupissa kannelle. Romeo sen sijaan olisi sohottanut menemään joka tolppaan ja laatikkoon. Kannen ylilemahtavat pissalaatikot eivät houkutelleet kyllä oikein kumpaakaan…


Torstai-iltana oltiin Tukholmassa, josta ajeltiin vielä reilu pari tuntia määränpäähän Gävleen. Käsky kävi, että bussia aletaan lastata perjantai-aamuna klo. 7.30 ja lähtö 8.15, joten pikapissan kautta hipsimme hotellihuoneeseen koisimaan. Kunnon näyttelyihmiset toki vielä illan päätteeksi pesevät valkoisen puudelin tassut… ;o)

Perjantai valkeni sateisena ja ”innolla” odotin koko pitkää päivää näyttelypaikalla ilman telttaa. Näyttelypaikka oli hieno, tyyliin kaupunginpuutarha isoine nurmikkoalueineen, istutuksineen ja puukujineen. Kasasin kamppeemme kehän laidalle klo. 9 ja koirat pääsivät häkkiin turvaan kastumiselta. Pikku hiljaa paikalle saapui muitakin vesikoiraihmisiä. Autoin yhtä rouvaa teltan kasaamisessakin, mutta eipä silti kuulunut kutsua sateen suojaan… Jossain vaiheessa aloin kai jo näyttää niin surkealta, että kutsu kävi vieressämme olleen pariskunnan laavuteltan suojiin. Oli kyllä hieno ele; arvostan! 


Lähinnä Romeolle lähdimme reissuun hakemaan uutta valionarvoa ja Riia tuli vain bonuksena mukaan, mutta kuinkas sitten kävikään… Pettymys oli pienoinen, kun ensimmäisenä päivänä Romeo sai kyllä ERIn, mutta jäi ilman SAta. Riia sen sijaan mennä ravasi narttujen parhaaksi ja VSPksi! Helpotus oli suuri, kun paikalla olleet Anne ja Pablo-vesikoira tarjosivat meille kyydin jo etukäteen hotellille. Olimme jo tässä pisteessä n. 5 tuntia sateessa seisseinä aika märkiä ilmestyksiä. 

Kuva: Saana Lehtinen
Paras narttu kehä

Kuva: Saana Lehtinen

Klo. 14 maissa olimme siis hotellilla ja saimme tavarat kuivumaan. Koirat jäivät odottelemaan huoneeseen, kun hain itselleni pizzan ja uuden laukun koirien tavaroille (vanha sanoi sopimuksen irti heti tänä ensimmäisenä päivänä…). Ilo oli ylimmillään, kun pääsi kuumaan suihkuun, sai kuumaa ruokaa ja pääsi päiväunille villasukat jalassa! Unet olivat jääneet vähille jo aikataulun, mutta myös hyvin kovaan ääneen kuorsaavan huonekaverin takia. Muu bussiporukka tuli hotellille n. klo. 20 eli olisimme joutuneet olemaan sateisella näyttelypaikalla vielä n. 6 h ellei Anne olisi ollut maailman ihanin ihminen!

Huonekaverimme Heti

Lauantaina startti oli tuntia aiemmin ja lastaus aloitettiin klo. 6.30 ja lähtö oli 7.15. Jälleen sateen siivittämänä suuntasimme näyttelypaikalle. Tällä kertaa fiksuina jäimme tavaroinemme heti sisääntulon luona olevalle tanssilavalle sateen suojaan. Samaisessa paikassa toimi lasten nurkkaus ja näyttelyn toimisto, mutta kukaan ei ainakaan meiltä suojaa kieltänyt, joten siihen jäätiin.

 Kehät olivat houkuttelevassa kunnossa jo ensimmäisen päivän jälkeen


Kehään menin sekaisin tuntein ensin Romeon kanssa, vaikka olisihan tarvittaessa vielä yksi päivä jäljellä, jos nytkään ei saataisi sitä mitä tultiin hakemaan. Ilokseni sain kuitenkin mutavellin keskellä huomata juoksuttaneeni Romeon urosten parhaaksi ja käteemme iskettiin Ruotsin serti ja onniteltiin valionarvosta. Huuh, helpotus! Riia oli sen sijaan tänään liian lyhyt, kesken kehityksen ja askeleetkin olivat liian lyhyitä tuomarin mieleen ja Lillipilli sai tyytyä Erittäin Hyvään, kuten kaikki muutkin nartut yhtä lukuun ottamatta. ROP / VSP kehässä Romeo kruunattiin parhaaksi; tuomari kehui vielä tässäkin vaiheessa pojan erinomaisia liikkeitä.

Ostosten tekoa yritettiin helpottaa

Loppupäivä kului sateen suojassa eväitä syöden, ostoksia tehden ja huonekaveri Mimmin kanssa, mistäs muustakaan kuin, koirista puhuen. Ryhmäkehän aikaan oli sade jo tauonnut, mutta Romeo oli vaan kovasti tyttöjen perään. Lämmintä kättä sieltä sitten vain saatiinkin ja kotimatka sai alkaa. Matkalla ruokakaupan kautta käytyämme, vietimme illan hyvin pitkälti huoneessa. Veri veti kuitenkin illalla liikkumaan ja kävimme piiitkän iltalenkin Romeon ja Riian kanssa, jonka jälkeen oli taas puudelin valkoisten tassujen puunaus edessä.

Mimmi ja RR

Sunnuntaina lastaus tuli aloittaa klo. 5.30 ja matkaan lähdettäisi jo 6.15, joten yöunet eivät taaskaan olleet pitkät. Varsinkin kun kaikin keinoin yritit sulkea korvasi huoneessa jyrisevältä ukkoselta… Nousin sitten ylös jo neljän aikaan ja aloin pakkaamaan kaikkia tavaroita ja kävelytin koirat ennen kuin huonekaveri edes havahtui uuteen päivään.

Leirimme tanssilavalla

 
Lauantain mukavan tanssilavapäivän innoittamana suuntasimme jälleen lavan suojiin. Nyt tosin ei vettä satanut vaan taivaalla nähtiin jopa erikoisia valoilmiöitä. Viimeisen päivän kehään lähdimme rennoin mielin, kun kaikki haluttu oli jo saavutettu. Meidät palkittiin kuitenkin viimeisen päivän kunniaksi vielä ihan mukavilla tuloksilla. Uroksissa aloittanut Romeo meni tuomarin pitkällisen harkinnan ja kahden koiran arpomisen välillä ykköseksi ja tuuletteli taas cacibilla. Riian kanssa kehä alkoi sillä, että tuomari tuli koiraa katsomaan ja vuodatti mahdottomat kehut Romeon upeista liikkeistä. Jossain vaiheessa tajusi kuitenkin keskittyä Riiaankin… Nartuissa Riia kipusi sijalle kaksi ja palkittiin toisella sertillä ja lisäksi varacacibilla, joka kuuleman mukaan vahvistuu kuitenkin cacibiksi, huippua!

Kuva: Saana Lehtinen
Kieli keskellä suuta keskitytään

Kuva: Saana Lehtinen
Riia tuomarin syynissä sunnuntaina. Ei ihme, että moni koira väisti tuomaria...

ROP / VSP kehässä Romeo ravasi taas voittoon tuomarin ihanien kommenttien kera. Nartun omistaja sai kuulla Romeon vieneen tänään tuomarin sydämen. Lopuksi tuomari vielä onnitteli meitä hyvästä päivästä. Mimmin meille ennustama näyttelysaldo: eka päivä VSP, toka päivä ROP ja vika päivä ROP ja VSP ei ihan toteutunut, mutta olisihan se ollut jo vähän liian hienoa. :oD Harmillisesti ryhmiin emme ehtineet jäädä, kun kasiryhmän olisi vielä ottanut Romeoon lauantaina ihastunut tuomari.

Kuva: Saana Lehtinen
ROP ja VSP sunnuntaina

Kolme päivää, jokunen sata koiraa ja ihmistä olivat muuttaneet näyttelyalueen lähinnä sotatannerta muistuttavaksi. Kaunis nurmi oli saanut suurimmaksi osaksi ihan uuden ulkoasun ja valkoiset ballerinat olisivat olleet ihan vihonviimeiset kengät. Kumisaappaat sen sijaan olivat kovaa huutoa ja myytiin loppuun jokaisena päivänä alueen ainoalta myyjältä. Minulle 70 € saappaat olivat turhan tyyriit ja painoin menemään jo ensimmäisenä päivänä melkeinpä piloille menneillä tennareilla. Hyvin pärjättiin eikä kipeäksi tultu.

 Ennen

Jälkeen


 
Iltapäivällä starttasi bussi takaisin kohti Tukholmaa. Satamassa koirien ulkoilutuksen jälkeen tapasimme vielä pikaisesti Perro Rizados kennelin Åsan, joka halusi tavata Romeon. Katsotaan saadaanko sille suunnalle vielä lähiaikoina jotain aikaiseksi. Laivaan liukui illalla joukko väsyneitä ihmisiä ja koiria. Pakollisten tax free ostosten jälkeen käytimme koiria vielä kannella ja sitten painuin suihkun kautta nukkuman. Kolmen melkein kokonaan valvotun yön jälkeen en enää kuullut jyrinää ja nukuin laivamatkan kuin tukki. Aamulla raahauduimme laivasta ulos ja ulkoilun kautta bussiin. Oli maanantai-aamu, mutta ei onneksi krapulaa eikä vapinaa. Juhlimme bussimatkalla vain yhden siiderin verran. :o)

Ai kuka nukkui hytissä sängyssä...?

Ilo silmille oli Ikean pihalla Citikka ja Pia, jotka tulivat meitä noutamaan n. klo. 11. Heippasimme bussin porukat ja suuntasimme kotiin. Kiitos kaikille mukavasta seurasta vielä kerran! Erityisesti takapenkkiläisille Mimmille ja Katille ja matkanjärjestäjille Lauralle ja Jaanalle; lähdemme satavarmasti uudestaan reissuun teidän kanssanne! :o)

Ruotsin saalis